Email:

linda@awesometraining.fi

Soita:
+358 44 7251 024

Tarinani

 

 

Varhaislapsuuteni muistot liikkumisesta ovat ihania. Muistan kun opin pyöräilemään, kun sain ensimmäisen kerran kävellä yksin lähikauppaan, hyppiä narua siskoni kanssa, vaikken vielä ihan osannutkaan. Lapsena uintireissut olivat ihan parhaita ja purjeveneellämme tehdyt retket lähisaareen pysyvät aina mielessäni hauskoina ja jännittävinä muistoina. Muutimme Messilän hiihtokeskuksen kupeesta keskiaikaisen kirkon taakse Hollolan kirkonkylälle. Talomme rakennusaikana teimme isosiskoni kanssa maalaustelineistä hevoset ja leikimme niillä aamusta iltaan, ratsastimme auringonlaskuun varmasti satoja kertoja. Takapihallamme oli liaani, jonka kulutimme puhki ja naapureiden kanssa leikimme kymmenen tikkua laudalla, piilosta ja vaikka mitä muuta. Lisäksi, koska silloin oli vielä talvisin lunta, teimme mahtavia lumilinnoja ja pääsimme lähtemään hiihtoretkille suoraan pihasta sisarusteni kanssa. Metsä, jonka ympäröimänä asuimme ja läheisen Vesijärven ranta, olivat kovassa käytössä vuosien ajan.  
 
Koulun alettua minusta kehkeytyi harrastusten keräilijä, aloin harrastamaan ja lopulta harrastinkin niin paljon, etten edes muista mitä kaikkea tuli harrastettua. Koulu tuntui tosi helpolta ja minulla oli energiaa aivan tuhottomasti. Harrastusrepertuaariini kuuluivat tuolloin ainakin ratsastus, hevosten hoito, ringette, laskettelu, 4H-kerho ja partio. Yleisurheilu oli lähellä sydäntäni ja olin aina koulujen välisissä kisoissa, kunhan vain mukaan huolittiin. Olin viidennellä tai kuudennella kun voitin Lahden piirinmestaruuden korkeushypyssä, mutta epäilisin, että voitto ei vähiten johtunut siitä, että olin lähes kaikkia päätä pidempi. Samoihin aikoihin Lahti ringette voitti mestaruuden minun ikäluokassani. Näitä muistelen siis vieläkin, eli suuret voitot kuuluivat lapsuuteeni. Sen jälkeen muut jutut alkoivat kiinnostaa ja urheilu jäi sijalle 2. Samalla opiskelin matkailualalla ja vietin, oi niin ihanaa, nuoruusaikaa.  
 
19-vuotiaana aikuistuin kertaheitolla ja nuoruuden hulluttelut jäivät vähemmälle. Opiskelut jatkuivat matkailualalla ammattikorkeakoulussa. Valmistuttuani huomasin olevani onnellisesti naimisissa ja saaneeni kaksi lasta. Tänä päivänä lapsia on kertynyt kolmin kappalein. Täytyy myöntää, että lapsuuden saavutukset ja ponnistelut jäävät maaliviivalle lasten kasvatuksen ja sen vaatiman itsehillinnän sekä taitovaatimusten rinnalla. Nyt harrastuksiini kuuluvat polkujuoksu, tennis, suunnistus, kehonpaino- ja kuntosalitreenit, jalkapallo ja hiihto. Olen myös oppinut laitesukeltamaan, mutta lasten synnyttyä aloin pelkäämään sitä yli kaiken ja nyt kannustan vain muita kokeilemaan. Seuraavaksi meinasin testata padelia. Uusien lajien opettelu kiehtoo minua.
 
Vuonna 2019 keväällä päivittelin ystävälleni, joka sattumoisin toimii myös uracoachina, että haluaisin perustaa oman firman ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Hän osasi kysyä oikeat kysymykset ja rohkaisi minua pohtimaan asiaa tarkemmin. Syksyllä olinkin jo opiskelemassa Personal Traineriksi ja vuoden opintojen jälkeen minulla oli paperit kourassa ja oma yritykseni sekä keino auttaa ihmisiä osaamiseni sekä intohimoni siivittämänä. Mietin, miksi lähdin opiskelemaan Personal Traineriksi. Varmasti liikkumisesta aiheutuva euforia ja hyvä olo on ollut osatekijä, mutta olen myös pienestä pitäen toiminut ohjaajana erilaisissa kerhoissa, partiossa, isosena leireillä ja valmentajana ringetessä. Luontaisesti ajauduin ihmisten pariin ohjaustehtäviin. Periksiantamaton luonteeni on kuin luotu opettamiseen ja toisten kannustamiseen. Tosin aikuisiällä olen löytänyt itsestäni myös ujon, jopa hiljaisen ja pohdiskelevan puolen. Olen ymmärtänyt, ettei aina tarvitse olla äänessä – välillä se tosin unohtuu. Auktorisoidun Personal Trainerin opintojen lisäksi olen lukenut Itä-Suomen avoimessa yliopistossa terveysliikunnan ja ravitsemustieteiden perusopinnot. Syksyllä 2020 jatkan aineopintoihin. Itseni kehittäminen on minulle tärkeää ja haluan oppia uutta joka päivä.  
 
Haluan löytää asiakkailleni heidän oman liikkumisen muodon, jolloin liikkuminen ei tunnu pakkopullalta. Fyysisen aktiivisuuden aiheuttama energia ja hyvä olo kumpuaa syvältä sisältä ja vaikuttaa positiivisesti päästä varpaisiin – illalla pään painuessa tyynyyn, päivän aktiivisuus lämmittää mieltä ja sydäntä antaen lisäenergiaa seuraavan päivän menoihin.